torstai 14. huhtikuuta 2011

Kevättä tassuissa

On se ihanaa aikaa tämä kevät. Pitkän, kylmän ja lumisen  talven jälkeen on taas kiva tassutella ilman sitä inhoamaani toppapukua. Tien varret ja ojan penkat ovat sulia ja saan haistella toinen toistaan mielenkiintoisempia hajuja, eikä metsissäkään enää ole kovin vahvasti lunta. Talven aikaan kuonokavereiden hajuviestit ovat olleetkin vähissä, vain metsäneläjien viestejä olen haistanut. Edes naapurin karvakuono ikäneitokaan ei ole viestittänyt sitten joulun seudun jälkeen. Liekö pakkanen pitänyt kotosalla.

Mutta kyllä se ikäneidon kutsuviesti olikin sitten niin ihana että meinasi viedä tassut alta. Tulin ihan levottomaksi kun halusin niin kovasti tapaamaan sitä neitokaista. Mamma ja pappa eivät vaan olleet ymmärtävinään että minut oli kutsuttu vierailulle. Lenkilläkin käyttivät ihan toisella suunnalla, kiusallaan tietysti. No ei minun auttanut muu kuin viestittää kotoa ulvomalla. Istuin ikkunassa ja laitoin mitä ihanampia viestejä. Mammaa vähän nauratti ensimmäisenä päivänä mutta kyllä alkoi hymy hyytymään jo viikon viestittämisen jälkeen, mutta omapa oli syynsä kun ei päästänyt minua kyläilemään. Kuulin kun puhui papalle että pitäisikö viedä eläinlääkärille. Luulikohan että kurkkuni oli tullut kipeäksi viestittämisestä. Mitäs muutakaan se sinne minua raahaisi kun rokotuksetkin ovat kunnossa.

No mutta ne jutut ovat menneen talven lumia ja nyt eletään ihanaa kevättä. Pääsen nauttimaan ihania hajuja eikä lumikaan ole esteenä metsäretkille. Mammalla vaan on tapana latistaa iloinen mieli kun tulemme lenkiltä. Jättää ensiksi minut odottamaan kuistille ja hetken päästä tulee hakemaan ja määrää pesulle. Seisoa jurotan eteisessä ja käsketän itseäni monta kertaa, en ole muka kuulevinani. Mamma vaan on niin jääräpäinen että ei anna periksi. Osaanpa minäkin olla jääräpäinen. Pesuhoneessa seisoa kuonotan pitkän aikaa ennenkuin siirryn pitkin kuonoin pesupaikalle. Mamma määrää.. nosta tassua, käännä toinen puoli ja suihkuttaa jos kuinka kauan. No selviydynhän sieltä ennen pitkää kun mamma on saanut minut vihdoin kuivattua. Kyllä nuo ihmiseläjät tekevät asioista niin monimutkaisia ja vaikeita. Olisi paljon yksinkertaisempaa puhdistautua olohuoneen karvaiseen mattoon, kuonokelkkailemalla. Kyllä siinä puhdistuisi parta, mahanalus sekä tassut. Olen sen joskus kokeillut ja hyväksi havainnut mutta mamma jääräpää ei sitä usko.

Nyt minun kyllä täytyy lähteä päivystyspaikalle kuonottamaan jos vaikka ihmiseläjäsisaruksista joku tulisi piipahtamaan. On tosi noloa jos en ole vastaanottamassa heitä saatikka jos vielä pääsevät minut yllättämään. Lämpimiä ja hajuntäyteisiä kevätpäiviä!  - Kuonottamisiin taas.

1 kommentti: